Monelle taidehankinnassa on kyse kahdesta asiasta: omista mieltymyksistä ja rahasta. Siinä missä molemmat rajoittavat hankittavaa taidetta, on ensin mainitun rajoitus vain ja ainoastaan taiteen ostajan myötäinen – on viisasta hankkia jotakin sellaista, joka miellyttää itseä. Rahan asettama rajoitus taas on negatiivinen rajoitus, sillä se voi estää hankkimasta omien mieltymysten mukaisia teoksia. Printit, jäljennökset ja julisteet tulevat tällöin mukaan kuvioihin, sillä niiden avulla miellyttävästä teoksesta on huokeaa hankkia oma kopio kotiinsa. Vedoksista puhuminen tässä yhteydessä on hieman eri asia, sillä grafiikan vedoksia voi pitää itsenäisinä töinä, alkuperäisinä töinä.
Arvon käsitteestä
On ehkä paikallaan kirjoittaa muutama sana tässä yhteydessä arvon käsitteestä. Kun puntaroit ostopäätöstä alkuperäisteoksen ja vaikkapa julisteen välillä, mietit arvoa varmasti usealla tapaa. Rahallinen arvo on jo itsessään kahtalainen: se, mitä teoksesta (tai sen jäljennöksestä) pyydetään ja mitä olet valmis maksamaan, toisaalta myös se, mikä sen rahallinen myyntiarvo potentiaalisesti voi tulevaisuudessa olla.
Arvoa määritellessään kannattaakin kysyä itseltään, onko taidetta hankkimassa mahdollisen tulevan rahallisen arvon takia, jolloin taide on mahdollisesti myös sijoituskohde, vai sen ”käyttöarvon” takia. Tällöin arvo on erittäin subjektiivinen asia, sillä käyttöarvoa taiteen kohdalla voi lähinnä mitata sen mukaan, kuinka paljon taideteos tuottaa sinulle ja ehkä muille sen näkeville iloa. Reproduktiivisessa taiteessa, kuten taidejulisteissa, käyttöarvo voi olla ihan yhtä suuri kuin alkuperäisteoksissa. Julisteiden rahallinen arvo ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tule nousemaan, joitakin hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta – ja näissäkin tapauksissa arvon nousu vie todennäköisesti todella pitkän ajan.
Kun puhutaan taiteesta sijoituskohteena, on toki hyvä pitää mielessä, että taide ylipäätään ei ole kovin hyvä sijoituskohde. Rahastojen ja osakkeiden maailmassa tuotto-odotukset ovat lähtökohtaisesti ja keskimäärin huomattavasti parempia. Joidenkin todella nimekkäiden taiteilijoiden – ja nyt puhutaan luokasta Schjerfbeck, Gallen-Kallela, Van Gogh, Rembrandt – teosten kohdalla realiteetit ovat toki erilaiset, mutta tällöinkin puhutaan enemmän siitä, että megaluokan nimien teokset voivat toimia paremminkin vakuutena ja varallisuuden väliaikaisena muuttamisena fyysiseen muotoon hieman kullan tai platinan tapaan. Kansainvälisessä miljoonaluokan taidekaupassa on toki kyse myös arvovallan ostamisesta.
Jäljennös on aina jäljennös
Kun ostat reproduktiivista printtiä (erotuksena siis vedoksista), jälki on aina jotain muuta kuin mitä taiteilija on tarkoittanut. Jos hiuksia lähdetään halkomaan, taiteilijan itsensä luoma julistetaide voi toki muodostaa tähän poikkeuksen, mutta tällöinkin kyse on jäljennöksestä. Jos sinun on pakko saada alkuperäislaatua ja jäljentämätöntä jälkeä (sic), alkuperäisen teoksen ostaminen on ainoa vaihtoehto, kompromisseja ei ole. Jos kuitenkin joudut tekemään kompromisseja, on vedosten ostaminen erittäin hyvä vaihtoehto. Jopa vedosten maailmassa voi olla myynnissä ainutkertaisia yhden vedoksen töitä, mutta rajatunkin vedoserän ostamisessa on oma viehätyksensä, ja niiden arvostuskin on suhteellisen suurta.
Jos kaipaat lähinnä sisustuselementtiä, steitmenttiä siitä, kuka olet ja mistä pidät, reproduktiivinen julistetaide ja printtitaide on erittäin hyvä vaihtoehto. Sen huomattavasti alkuperäistöitä huokeampi hankintahinta mahdollistaa myös vaihtuvuuden: siinä missä esimerkiksi isolla rahalla hankittuja maalauksia on miltei pakko pitää esillä, julisteet voi hyvin mielin hukata muuton yhteydessä tai jättää kaapin perukoille useammaksi vuodeksi. Oma kysymyksensä toki on sekin, onko tällainen reproduktioiden ja jäljennösten kohtelu taiteen arvon alentamista – tai onko sitä jo niiden tuottaminen itsessään.
Tietenkin on hyvä muistuttaa vielä lopuksi, että useimmat taiteen ostajat eivät tyydy hankkimaan vain alkuperäisiä teoksia tai vain jäljennöksiä – joko tai -mentaliteetti ei palvele loppujen lopuksi ketään.
