Liekö sellaista taiteen muotoa tai osa-aluetta, johon internet ei olisi jollakin tavalla vaikuttanut? Epäilen – vaikka itse taiteen tekeminen, oli kyse sitten puupiirroksesta tai performanssitaiteesta, ei olisikaan välineiden ja tekniikoiden puitteissa muuttunut, on vähintäänkin taiteen leviäminen, sen markkinointi ja näkyvyys muovaantunut verkon vaikutuksesta. Edes underground-taide ei enää merkitse samaa asiaa kuin ennen. Emme kuitenkaan missään nimessä tahdo haikailla joidenkin myyttisten vanhojen hyvien aikojen perään, emmekä todellakaan taistella muutosta vastaan. On kuitenkin hyvä olla tietoinen muutoksen luonteesta.

Taidettaan on helpompi tehdä tunnetuksi

Eräs ilmiselvä muutos internetin myötä on tapahtunut kaikille taiteilijoille, olipa kyse sitten muusikoista, kuvataiteilijoista tai vaikkapa elokuvantekijöistä: omaa taidettaan on helpompi saada esille. Se on sitten kokonaan toinen kysymys, saavuttavatko teokset verkonkaan kautta yhtään laajempia yleisöjä kuin ennen – mutta ainakin teorian tasolla niitä on helpompi laittaa jakeluun. Toisille, jo etabloituneille taiteilijoille verkkolevityksen helppous toki on merkinnyt tulonmenetyksiä. Tämä ei ole kuitenkaan niinkään kuvataiteen tai vaikkapa veistostaiteen ongelma kuin musiikin ja elokuvan tekijöiden.

Uudet välineet

Varsinkin nykytaiteessa internet näkyy yhtenä uutena välineenä. Digiaika on tuonut mukanaan digitaalisen taiteen, vaikka sen ensiaskeleet otettiin jo ennen nykymuotoista internetiä. Esimerkiksi niin sanottu demoskene, joka yhä edelleen on aktiivinen, syntyi hyvän aikaa ennen graafisen internetin eli www:n aikakautta. Internet on kuitenkin mahdollistanut digitaiteen tekniikoiden laajan ja nopean leviämisen sekä kehitystyön. Vielä täyteen kukoistukseensa puhkeamista odottavat niin ikään metaversumit, virtuaaliset todellisuudet ja taiteen leikkauskohta ajan ja paikan käsityksiä venyttävästä internetistä.

AR, VR, some, tekoäly, 3D-printterit… kaikki nämä ovat selkeitä linkkejä, joiden kautta uusi digitaalinen kulttuuri ja taide voivat löytää toisensa. Toisaalta näillä välineillä on luotu nykyisten ”instagram-museoiden” silmäkarkkitaidetta, mutta toisaalta niiden avulla on tehnyt myös teoksia, jotka paljastavat ikäviäkin totuuksia ja toimivat taiteen kriittisen roolin airuina. Internetin ja etenkin sosiaalisen median kritiikki on yksi digitaalisen taiteen toistuvista teemoista, eikä tämä teema varmasti tule nykykehityksen valossa poistumaan hetkeen mihinkään.

Taiteen arvon deflaatio?

Taidetta on, kuten aiemmin kerroimme, helpompi saada julki ja levittää. Se on tuskallisen ilmeistä varsinkin taidekaupan puolella. Internetistä on helppo tilata taidetta juuri sellaisena kuin sitä haluaa, ja jos sopivia teoksia ei löydy, mittatilaustöitä on helppo tilata vaikka sitten taiteellisen halpatyövoiman maista. Toisaalta meemien leviämisen ja erilaisen arkisen kuvankäsittelyn voi nähdä vievän arvoa perinteiseltä taiteelta. Joissakin tapauksissa on vaikea sanoa, onko todella kyse taiteesta vai vain liian pitkälle menneestä vitsistä. NFT:t tuovat tähän soppaan oman lisämausteensa, jonka mausta voi olla vielä aikaista sanoa yhtään mitään.

Taiteen arvon – ja arvostuksen – voidaan kuitenkin nähdä perustellusti asettuneen entistä voimakkaammin kyseenalaiseksi. Multimedia- ja digitaiteen luominen onnistuu heiltäkin, jotka eivät käy läpi perinteisen taidekoulun oppeja väreistä ja perspektiiveistä. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Ainakaan yleisö ei karta taiteen uusia muotoja eikä tekijöitä, sillä piirustusluokkien pölyttyneen ilmapiirin läpikäyminen ei ole enää monienkaan mielestä mikään pakollinen meriitti taiteilijalta. Alentaako tämä sitten taiteen arvoa, sen näyttää vain aika.