Taidegrafiikan tekemisen koetaan usein olevan vain erityisen taiteellisen koulutuksen läpikäyneiden tekijöiden yksinoikeus, mutta näin ei todellakaan ole. Jopa kotioloissa voi lähteä työstämään yksinkertaisia vedoksia, eikä erityistä oppineisuutta tai edes kovin kalliita välineitä tarvita. Miten tämä onnistuu, siitä kerromme seuraavaksi.

Kurssit auttavat alkuun

Eittämättä helpoin tapa päästä alkuun ja tuoda osaamista kotiin on käydä grafiikan kurssilla. Esimerkiksi Espoossa Taidekoti järjestää vasta-alkajille grafiikan pajoja, samaten lukuisan kansanopistot ja työväenopistot ympäri Suomea. Suomen Taidegraafikot ry on niin ikään kurssien järjestäjä, ja yhdistyksen jäsenet vetävät monien opistojen kursseja. Myös paikalliset osastot ovat usein järjestämässä helppotajuisia taidegrafiikan kursseja.

Tiivistahtiset kesäkurssit ovat hyvä mahdollisuus heille, joiden asuinpaikkakunnilla ei järjestetä syys- tai kevätlukukausina alan opetusta, sillä opistojen kesäkursseille tarjotaan usein myös suhteellisen edullisia majoitusvaihtoehtoja. Taidegrafiikan kesäkursseja on järjestetty viime vuosina ainakin Taidekoulu Alfassa, Limingan taidekoulussa ja Joutsenon opistossa.

Linopainanta onnistuu kotioloissa

Kursseilta oppia voi kantaa kotiin ja samalla saa vinkkejä myös välineiden hankintaan. Jos mahdollisuutta osallistua kursseille ei ole, ehkä helpoin grafiikan tekemisen laji kotiloissa on linopainanta. Sen etuna on myös suhteellisen alhainen aloituskustannus, sillä linokaiverrussetin, lajitelman linoleumlevyjä, maalia, telan, paperia ja kaulimen saa kahmaistua kokoon noin muutamalla kymmenellä eurolla.

Miten linopainannassa sitten pääsee alkuun, jos ja kun tarvittavat tarvikkeet ovat kasassa? Käydään tämä läpi vaihe vaiheelta. Aluksi, lähde luonnostelemaan painettavaksi haluttavaa kuviota ensin paperille. Älä keskity liiaksi yksityiskohtiin, vaan suuriin linjoihin. Muista, että lopulta tuloksesta tulee kaksivärinen ja että lopullinen vedos muodostuu painovaiheessa luonnoksesi peilikuvaksi. Kun suunnitelmasi on valmis, piirrä se linolevylle.

Kun linolevypiirros on valmis – äläkä ole liian perfektionisti varsinkaan aloitellessasi harrastusta – voit ryhtyä kaivamaan kaiverrussetin välineitä esiin ja kaivertamaan levyä. Lyhyesti: kaiverretut alueet jäävät ilman maalia, kaivertamattomiin alueisiin tulee maalia.

Seuraavaksi on aika ottaa maali esiin ja kaataa sitä maaliastiaan sopivan paksu kerros, mutta ei kuitenkaan litrakaupalla. Alussa kannattaa olla määrien kanssa ennemmin varovainen kuin lähteä kaatamaan suuna päänä. Harjoitus kyllä opettaa nopeasti sopivan määrän. Tässä maaliastiassa maalitelaa pyöritetään niin, että maali tarttuu telaan. Telan ei kuitenkaan pidä ”uida” maalissa.

Sitten maalisen telan on aika kohdata linolevyn pinta. Vedä telaa levyn pinnan halki niin tasaisesti ja suorasti kuin mahdollisesti – älä kiirehdi, mutta älä anna telan myöskään ”jäädä asumaan” levyn pinnalle. Jälleen kerran, aloittelijan kannattaa olla tekemisen suhteen hieman ylivarovainen kuin yliluottavainen. Maalia tulee helpommin liikaa kuin liian vähän. Ja kyllä, jossakin vaiheessa virheitä tulee. Kuten kaikessa taiteen luomisessa, niitä tehdään ja niistä opitaan. Älä lannistu.

Kun tela on tehnyt työnsä, on vuorossa paperin asettaminen levyn päälle. Varovaisuus on tässäkin avainsanana. Kun paperi on asetettu levyn päälle, peliin astuu kaulin. Tällä kaulitaan levyn päällä lepäävää paperia – joka ei saisi liikkua paperin päällä. Ensimmäinen vedostuskerta tuskin tuottaa vielä hyvää tulosta, joten pari harjoituskertaa menee ihan vain koevedosten tekemiseksi. Vähitellen alat huomata, miten prosessi helpottuu ja jälki paranee.

Myös monotypia onnistuu kotosalla

Monotypia on monia taidegrafiikan harrastajia viime aikoina kiinnostanut menetelmä, jossa luodaan yksilöllisiä teoksia lukuisten vedosten kautta tapahtuvien toistojen sijaan. Se ei edellytä myöskään prässin käyttöä, mikä tekee siitä kotioloissa tapahtuvaan harrastamiseen erityisen soveltuvan.

Ehkäpä matalimman kynnyksen tapa aloittaa monotypian harrastaminen on niin sanottu Gelli-painanta. Gelli-painannan aloituspakkauksia saa taidekaupoista muutamalla kympillä, joten tämäkin grafiikan laji on aloituskustannuksiltaan varsin edullinen. Aloituspakkauksiin kuuluu yleensä akryylivärituubeja noin tusinan verran, painolevy tai muutama, ja lisäksi linotela. Muuta ei tarvita, ja halutessaan akryylivärien tilalla voi käyttää myös esimerkiksi tekstiili- tai linovärejä.

Gelli-painannassa värit annostellaan suoraan levylle, varsinaista perinteisen tyylin painolevyä ei käytetä. Levyn pintaa kuvioidaan esimerkiksi sapluunoiden tai kuviointikampojen avulla. Vedostaminen tapahtuu painamalla paperi varoen levyn pintaan – prässiä ei tässä käytetä. Samalla kertaa voi saada aikaan haaleamman kakkoskierroksen printinkin, jos ei ole ollut värin suhteen säästeliäs. Lopuksi levy puhdistetaan saippualla ja haalealla vedellä, ja levy on valmis käytettäväksi uudelleen.