Vain nuivat ja autoritaarisuuteen taipuvat henkilöt ovat sitä mieltä, että taidetta on maailmassa liikaa. Jokainen on varmasti huomannut, miten erilaiset julkisen taiteen työt mutta samalla myös spontaanimman yhteisötaiteen tuotokset ovat piristäneet suomalaisten kaupunkien ja yhä useammin myös maaseudun miljöötä viime vuosikymmeninä.

Julkisesta, taidegallerioiden ja -museoiden ulkopuolelle asetetusta taiteesta on tullut jo erottamaton osa arkeamme. Tuon taiteen kirjo on myös monipuolistunut, eikä kyse enää ole vain akatemioiden arvostettujen kasvattien yksinoikeudesta luomisen suhteen. Samalla myös laajan yleisön kynnys on madaltunut mainittujen gallerioiden ja museoiden ovesta astumiseen. Liikaa taidetta ei kuitenkaan ole tarjolla – siitä voidaan sanoa vallitsevan jopa pienimuotoisen pulan. Mutta miten juuri sinä voisi edesauttaa pulan lopettamisessa ja tuoda maailmaan lisää taidetta yleisön nähtäville? Katsotaanpa!

Yhteisötaide osallistaa ja laajentaa kuvaa taiteesta

On totta, että taiteeseen liitetään yhä edelleen elitistinen leima – taide on jotakin vaikeaa, jonka luomiseen pitää olla aivan erityislaatuinen henkilö. Yhteisötaide on todellinen vasta-aine tällaiselle ajattelulle. Yhteisötaiteella tarkoitetaan taidetta, jota tehdään taiteen ammattilaisten ohjaamana, mutta ei-ammattilaisten toimiessa varsinaisena luovana ja tekevänä toimijana. Muunkinlaisia määrittelyjä on, mutta tämä lavea määrittely kattaa sen ajatuksen, joka yhteisötaiteeseen Suomessa nykypäivänä pääsääntöisesti liitetään.

Yhteisötaiteen kulmakivenä on ajatus inklusiivisuudesta: kuka tahansa voi tulla mukaan taideprojektiin ilman ennakkovaatimuksia tai -odotuksia. ”Tule sellaisena kuin olet” -lausahdus tiivistää tämän eetoksen hyvin. Ajatuksena on myös toimia osallistujalähtöisesti. Vaikka mukana onkin ammattimainen ohjaaja tai ammattimaisia ohjaajia, heidän tehtävänsä ei ole toimia diktaattorin tapaan ja sanella, millaista taidetta nyt ollaan luomassa. Yhteisötaiteessa teoksen luomisprosessi on alusta alkaen hyvin joustava ja elävä, ja voi lähteä heti alkumetreillä aivan erilaiseen suuntaan, kuin ohjaava taiteilija on ajatellut. Ohjaajan ei pidä tuomita villeimpiäkään sivupolkuja, joskin hänen on pidettävä toteutuskelpoisuus tekijäryhmän mielessä.

Ryhmässä tekemisen riemua

Ryhmä on yksi yhteisötaiteen tärkeimmistä käsitteistä ja ideoista. Tämän taiteen tekemisen muodon ajatuksena on, että toisilleen entuudestaan tuntemattomat ihmiset voivat tulla yhteen projektin äärellä ja löytää kuulumisen tunnetta sekä uudenlaista merkityksellistä ryhmästä. Yhteistötaiteen projekteilla voidaan paitsi vahvistaa olemassa olevia löyhiäkin yhteisöjä, mutta myös luoda konkreettisesti aivan uusia yhteisöjä.

Ryhmän muodostamisen ja alkuvaiheen aikana ohjaavalla taitelijalle on avainasema siinä, että hän varmistaa, ettei ketään jätetä ideointiprosessissa ja tutustumisvaiheessa ryhmän ulkopuolelle. Hän pyrkii muodostamaan tekijäryhmän sisälle sellaisen ilmapiirin, jossa syrjintää ei hyväksytä. Tämä on hyvä myös tuoda julki ääneen lausutuin periaattein.

Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä

Yhteisötaiteen päämäärä on itse yhteisö, tekijöiden ryhmä, ehkä myös mahdollinen teoksen kokeva joukko. Sana ”ehkä” siitä syystä, että ei ole tärkeää tai edes pakollista, että taideprojektiin osallistuva ryhmä lopulta asettaa tuotostaan näytille tai saa sitä edes valmiiksi – joskin tähän jälkimmäiseen on hyvä tähdätä, sillä valmis työ nostaa siihen osallistuneiden omanarvontuntoa ja luo onnistumisen tunnetta. Ei, voidaan sanoa, että yhteisötaiteessa tärkeintä on taiteen tekeminen ja sen prosessi, ei itse lopputulos.

Antoisaa myös taiteilijalle

Myös yhteisötaideprojektiin prosessin ohjaajana osallistuvalle taiteilijalle projekti on useimmiten antoisa kokemus, vaikka taiteilija jääkin usein hieman sivurooliin hänen omaan henkilökohtaiseen työskentelyynsä verrattuna. Näissä yhteisöllisissä projekteissa tässä piileekin suurin haaste monelle taiteilijalle – taiteilijat tapaavat olla enemmän tai vähemmän individualisteja, joille saattaa olla vieraskin rooli jättäytyä taka-alalle luovassa prosessissa. Useimmat kyseisenlaisiin projekteihin osallistuneet taiteilijat ovat kuitenkin kokeneet tämän roolin omaksumisen kasvattavana ja opettavaisena.