Kuvataidetta saatetaan maallikoiden (joita kaikki olemme syntyessämme) taholta usein pitää vaikeasti lähestyttävänä, varsinkin sen moderneja ja jälkimoderneja ilmenemismuotoja käsiteltäessä. Helposti ajatellaan, että on olemassa jokin salaperäisen yhteisön, taiteen papiston määrittämä mutta julkilausumaton oikea tapa tarkastella taidetta ja lähestyä sitä. Ei, ei ole. Jätetään tämä käsitys romukoppaan heti alkuunsa.
Analyysit erikseen
Taiteen analyysi on oma lajinsa, eikä se ole pelkkää kuvailua tai sen ilmoittamista, pitääkö jostakin vai ei. Analyysi pyrkii aina tuomaan esiin syvempää ajattelua ja ehkä myös taiteen tuntemusta, mutta tässä hyvä uutinen: tavallisen taidemuseossa vierailevan ihmisen ei tarvitse analysoida taidetta. Hänelle riittää asettua teoksen eteen, katsoa sitä ja antaa sen tehdä vaikutuksen, millainen ikinä se onkaan. Ajan myötä taiteen harrastajalle voi kehittyä kyky ja/tai halu analysoida teoksia, mutta se ei missään nimessä ole välttämätöntä taiteesta nauttimiseen.
Opastetut kierrokset kannattavat
Opastetut taidemuseoiden järjestämät kierrokset ovat mielestäni paras tapa tutustua kuvataiteeseen. Suurin osa EMMAn, Ateneumin, Kiasman mutta myös pienempien kaupunkien taidemuseoiden kaltaisista paikoista järjestää viikoittain tai ainakin kuukausittain opastettuja kierroksia, jotka sisältyvät myös tavallisesti pääsylipun hintaan, olipa sitten astunut sisään museokortin tai tavallisen lipun avulla.
Opastetut kierrokset eivät yleisesti ottaen ole suunnattu taiteen erikoisasiantuntijoille vaan aivan tavalliselle yleisölle – jota siis taidemuseon kuin taidemuseon yleisö tavallisesti on. Näille kierroksille osallistuakseen ei tarvitse omata minkäänlaista ennakkotietoa taiteesta tai näyttelyn teoksista, ei taitelijoista niiden takaa: kierrokset ovat nimenomaisesti suunniteltu opastamaan vierailijoita näyttelyn ”saloihin”.
Omat taidekokeilut lisäävät ymmärrystä
Jos kuvataiteesta tahtoo päästä kiinni varsinaisen tekniikan ja teoksen syntymisen kannalta, tiettyjä perusoppeja, kuten perspektiivi, tulee ottaa haltuun. Tähän museot tarjoavat nykyisin erilaisia piirustus- ja maalauskursseja, samaten kansanopistot ja työväenopistot ynnä paikalliset taideseurat ovat mainioita matalan kynnyksen kurssien järjestäjiä.
Internetin aikakaudella verkko on täynnä hyvää oppimateriaalia itseopiskelun aloittamiseen, ja YouTube on tässä mielessä mainio paikka aloittaa.
Miten tahansa lähdetkin liikkeelle, huomaat pian katsovasi taidetta aivan erilaisin silmin ja osaavasi arvostaa museoissa ja gallerioissa näkemiäsi töitä uudella tavalla.
Kirjoittaminen auttaa hahmottamaan
Monia ajatusten kirjoittaminen paperille – tai kovalevylle – auttaa ymmärtämään näkemäänsä ja oppimaansa. Sama toimii hyvin myös kuvataiteen saralla: voit kirjoittaa yksinkertaisesti ranskalaisin viivoin ylös ajatuksia siitä, mitä esimerkiksi tietty teos tai vaikka näyttelykokonaisuus sinussa herättää. Älä sensuroi itseäsi tai yritä saada aikaan välttämättä mitään julkaisukelpoista; yksinkertaiset päiväkirjatyyliset ajatussommitelmat juuri näkemästäsi toimivat hyvin. Eräs hyvä tapa onkin pitää näyttelypäiväkirjaa aina mukana museo- ja galleriavierailulla ja visiitin päätteeksi istahtaa alas kahvikupposen ääreen kirjaamaan ylös vaikutelmat juuri koetusta näyttelystä.
Mitä enemmän koet kuvataidetta, sitä parempi
Taidetta oppii ymmärtämään ja arvostamaan näkemällä taidetta. Mitä enemmän taidetta näkee, sitä parempi – ja mitä laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa taidetta, vielä parempi! Jos sinua puhuttelee 1800-luvun kansallisromantiikka von wrighteineen ja gallen-kalleloineen, altista itsesi rohkeasti nykytaiteelle. Toisaalta jos taas kulutat mielelläsi modernin taiteen museoiden lattioita, ota kesällä suunnaksi jokin lukuisista maamme ITE-taitelijoiden näyttelijöistä ja anna usein humoristisen otteen viedä mukanaan; anna naivismille tilaisuus.
Taidehistoria on myös nykyisyyttä
Taiteen ymmärtämisessä taiteen historian tuntemusta ei suotta korosteta. Jos avoimen yliopiston taidehistorian opetus tuntuukin vähän turhan raskaalta, pääsee kirjojen ja verkon avulla taiteen historiaan hyvin kiinni. Eräs suositeltava järkäle, joka on laadukkaan kuvamateriaaliansa ansiosta hyvä lähtökohta taidehistoriaan tutustumiseen, on Hugh Honourin ja John Flemingin Maailman taiteen historia. Käytettynä opusta saa parilla kympillä ja taidehistorian perusteoksena pidetty kirja löytyy myös suurimmasta osasta maamme kirjastojen kokoelmia.
