Tiina Hero

Merkityksellisiä kohtaamisia – etänä?

Espoon kaupunginmuseon toiminta-ajatuksen ytimessä on tarjota merkityksellisiä kohtaamisia menneisyydestä ammentaen, nykypäivään peilaten ja tulevaisuuteen tähyten. Kuluneen vuoden aikana on todella saanut tähytä tulevaisuuteen! Meistä historian popularisoijista ja yleisöjen kohtaamisen ammattilaisista on kuoriutunut pesunkestäviä digihumanisteja! Tältäkö näyttää tulevaisuus? Miten tarjota merkityksellisiä kohtaamisia, kun asiakkaita ja asukkaita ei ole saanut kohdata livenä kuuteen kuukauteen?

Digihumanistin synty

Museomme yleisötyön tiimin työ muuttui oikeastaan yhdessä yössä 16.3.2020 kun museo ei auennutkaan enää seuraavana aamuna. Seuraavan päivän iltana meillä piti olla uuden näyttelyn avajaiset – no näyttely jäi odottamaan asiakkaita ja me jäimme aamulla kotiin etätöihin. Mietimme, mitä yleisötyö on nyt? Mitä asukkaat meiltä toivovat? Miten voimme auttaa heitä maailman muuttuessa hallitsemattomasti? Ja kuinka laaja onkaan yleisömme, jos espoolaista osoitetta ei ole?

Aloitimme kokoamalla kaiken valmiin digisisältömme Historiaa verkossa -sivulle. Onneksi digitaaliset palvelut ja aineistojen avaaminen verkossa ovat olleet jo useamman vuoden yksi tärkeimmistä museon tavoitteista ja sisältöjä oli jo valmiina. Meillä on mobiilioppaiden pohjana käytössä Seinätön museo -palvelu ja sinne tuotimme uusia oppaita mm. Talomuseo Glimsistä, joka oli sulkeutunut asiakkailta. Youtube-kanavamme oli nukkunut hiljaiseloa viime kevääseen saakka ja se otettiin nyt aktiiviseen käyttöön perustamalla videoryhmä ja tuottamalla niin askartelu-, museomummo- kuin näyttelyopastusvideoitakin.

Espoon kaupungin museon youtube -kanavan tarjontaa. kuva: Tiina Hero.

Espoon kaupungin museon youtube -kanavan tarjontaa. kuva: Tiina Hero.

Miten käy senioreiden?

Läsnäoloon perustuvaa toimintaa täytyi nyt kuitenkin muuttaa ja uusiakin palvelumuotoja kehittää. Yksi tärkeimmistä museomme kohderyhmistä ovat seniorit, joille olemme jo kymmenen vuoden ajan tarjonneet mahdollisuutta kohdata toisiaan, meitä ja historiaa Senioreitten historiallisilla iltapäivillä kahvin, pullan ja luennon äärellä. Harva seniori-ikäinen kanta-asiakkaamme oli kuullutkaan Teamsista, Zoomista tai Meetistä ennen viime kevättä. Kaikilla ei ole sähköpostiosoitetta ja heidät tavoitetaan museon asiakaspalvelutiskillä ja paperikirjeillä. Miten heille käy nyt? Heidäthän on sidottu koteihinsa eroon kaikista ihmisistä.

Siirsimme pikaisesti senioriluentomme videomuotoon ja tiedotimme kirjeillä mistä ne löytyvät. Videointi piti tietenkin organisoida ja luennoitsijoille tiedottaa muutoksesta. Onneksi meillä on töissä oma videovelhomme museomestari Harri, joten tuotantoon ei tarvinnut ottaa ulkopuolista työtä. Oma äitini, kanta-asiakas 76-v, kysyi kirjeen saatuaan, että mikä on Youtube. Tämä oli siis lähtötilanne.

Nyt senioriluennot ovat olleet videoina vuoden. Ennen poikkeusaikaa iltapäiviin osallistui 20-90 senioria viikoittain, aiheesta ja luennon kielestä riippuen (tarjoamme joka kaudella myös yhden ruotsinkielisen kerran). Videomuotoiset senioriluennot ovat olleet katsottavissa kanavallamme aina kuukauden ajan. Vuoden aikana 18 julkaistua videota on katsottu yhteensä 3750 kertaa, keskimäärin siis jokaiselle luennolle on osallistunut 208 henkeä. Luentosaliimme mahtuu mukavasti noin 50 henkeä, joten luennot ovat tavoittaneet suuremman yleisön kuin olisi aiemmin ollut edes mahdollista. Kaikki kanta-asiakkaamme eivät varmaankaan ole siirtyneet Youtube-kanavallemme, joten uusia yleisöjäkin on saavutettu paljon. Nyt huhtikuussa kokeilemme kolmea etätuokiota Teamsissa, katsotaan löytävätkö nämä innokkaat seniorit sinnekin.

Videoidut senioriluennot ovat tavoittaneet suuremman yleisön kuin ennen olisi ollut mahdollista. kuva: Tiina Hero.

Videoidut senioriluennot ovat tavoittaneet suuremman yleisön kuin ennen olisi ollut mahdollista. kuva: Tiina Hero.

Muita verkkoon siirrettyjä tapahtumiamme ovat vuoden aikana olleet mm. Espoon helmiä -luentosarja, jota katsoi yhteensä lähes 2000 ihmistä sekä Näyttelykeskus WeeGeen yhteiset Lasten museofestarit, joilla oli arviolta yli 6000 katsojaa. Espoon kaupungin digikokeilun myötä siirsimme kaikki museomme myös virtuaalimuseoiksi Vrealin alustalle. Niihin on mahdollista luoda sellaisia sisältöjä, joita ei fyysisiin museoihin voida viedä. Koululaisten palvelut tietenkin on myös peruttu, joten aloimme tänä keväänä tarjota etäoppitunteja Teamsissa ja keräsimme kaikki vinkkimme omatoimiseen kulttuuriympäristöön tutustumiseen yhdelle pohjalle osoitteeseen tarinasoitin.fi/historiaakartalla.

Mites se kohtaaminen?

Tapahtumien ja näyttelyiden siirtämisessä verkkoon on omat ongelmansa. Asiakkaidemme pitää tietenkin osata käyttää digipalveluitamme, mutta olla myös niin motivoituneita, että ryhtyvät puuhaan ihan itsenäisesti. Ja niistä puuttuu se kohtaaminen. Tämä kevät on tarkoittanut museollemme vaiheen 2.0 alkua. Museolehtorin salonki perustettiin etäkeskustelupaikaksi kerran viikossa eri aiheista Espoon maan ja taivaan välillä. Senioreiden kevätkävelyt muutetaan tänä keväänä mahdollisuudeksi kohdata toisia ja iltapäivien emäntää etänä lyhyen alustuksen jälkeen. Katsotaan, saammeko seniorimme totutettua Teamsiin Youtuben jälkeen! Samoin pienten lasten vanhemmille suunnatut Vaunutreffimme ovat tänä keväänä etänä livekävelyjen sijaan. Jo toteutuneiden kertojen keskustelut ovat olleet innostuneita ja tällaisellekin palvelulle on selvästi kysyntää.

Miten tämä kaikki tehtiin?

Museossamme yleisötyötä tekee kuusi museolehtoria ja koordinaattori sekä lähes 20 osa-aikaista museo-opasta. Emme ole voineet tarjota työtä museo-oppaillemme museoiden sulkuaikana, joten työntekijöidemme määrä on kutistunut huomattavasti. Koulutustaustamme ovat historiassa, arkeologiassa, kulttuurientutkimuksessa ja teatterissa – kenelläkään ei ole opintoja digialoilla. Minä päädyin vetämään virtuaalimuseotuotantoa ja muokkaamaan sisältöjä Vrealin alustalla meidän tarpeidemme mukaan. Kollegani rupesi organisoimaan videoryhmää ja opetteli laitteiden käytön. Toinen kollega hoitaa senioriluentojen videoiden tuotannon. Yksi kehitteli etäoppitunnin teknisen toteutuksen ja konseptin. Suurin osa tiimistä on tehnyt itsenäisesti mobiilioppaita. Uuden oppiminen on siis mahdollista näin pitkänkin uran jälkeen!

Suosittelemmekin lämpimästi kokeilemaan, keräämään kokemuksia ja kokeilemaan vähän lisää! Nyt vaikuttaa siltä, että etäoppitunneille ja videoiduille luennoille on kysyntää poikkeusolojen jälkeenkin. Sehän tarkoittaa sitä, että digihumanisteja tarvitaan tulevaisuudessakin.

Museolehtorin salonki. kuva: Jonna Pennanen / EKM.

Museolehtorin salonki. kuva: Jonna Pennanen / EKM.

Kirjoittaja on KAMU Espoon kaupungin museon museolehtori.

Comments are closed.