Tapaustutkimuksena stereoskooppikuva

En tutki valokuvan merkityksiä valokuvatutkimuksen teoreetikoiden tavoin.[i] Artikkelini on tapaustutkimus, jossa kohteena on vanha, Helsingin Kauppatoria esittävä stereoskooppikuva, jonka merkityksiä eli informaatiosisältöä ja tärkeyttä arvioin. Pohdin, mitä valokuvan materiaalisuus on ja mitä hyötyjä saadaan valokuvien digitoinnista. Tarkastelen, miten museossa tuotettu kuvailu- ja kontekstitieto, eli luettelointitieto[ii], toimii hakupalveluissa ja miten tieto valokuvien merkityksistä ja materiaalisuudesta tulisi niissä entistä paremmin esiin. Keskeinen osa artikkelia on analyysi, jossa tutkin ja tulkitsen stereoskooppikuvaa merkitysanalyysimenetelmällä, joka on museo-objektien ja -kokoelmien merkitysten ja museoarvon määrittelyyn tarkoitettu työkalu.[iii] Lopuksi esitän näkemykseni kuvakokoelmien tulevaisuudesta digitaalisessa maailmassa.

Valokuvan materiaalisuus

Näen valokuvan materiaalisuuden samoin kuin Elisabeth Edwards ja Janice Hart: valokuva on kolmiulotteinen esine, ei pelkästään kaksiulotteinen kuva.[iv] Artikkelissa rajaan stereoskooppikuvan materiaalisuuden käsittämään tutkimuskohteeni fyysiset ominaisuudet, joita ovat mitat, kuvan ja taustapahvin väri, paksuus ja kunto sekä taustapahviin etu- ja kääntöpuolelle painamalla tai kirjoittamalla tehdyt tekstit.

Digitoinnin hyödyt

Valokuvien digitointi auttaa sekä museoita että valokuvien käyttäjiä. Museot haluavat säilyttää kuvien materiaalisuuden. Digitointi edistää kuvien säilymistä, sillä ne siirretään digitoinnista useimmiten lepoarkiston suojaan käsittelyn aiheuttamalta kulumiselta. Kun digitoidut valokuvat julkaistaan verkossa, niistä tulee helposti saatavia ja käytettäviä. Kokoelmahallinnassa digitoidut kuvat täydentävät ratkaisevalla tavalla luettelointitietoa.

Miten valokuvien merkitys ja materiaalisuus välittyvät Helsingin kaupunginmuseon hakupalveluissa?

Finna ja Helsinkikuvia.fi ovat Helsingin kaupungin museon käyttämiä hakupalveluita. Niissä ei julkaista laajoja luettelointietoja. Kuvan merkitykset ja materiaalisuus välitetään näissä hakupalveluissa käyttäjille korkearesoluutiokuvalla.

Digitoidut kuvat ovat digitaalinen versio alkuperäisistä kuvista, eikä niiden materiaalisuus välity kaikilta osin. Esimerkiksi standardikokoinen (15,5×8) stereoskooppikuva aukeaa koko näytön kokoiseksi, jolloin sen fyysisestä koosta ei saa käsitystä. Alkuperäisiä kuvia on myös saatettu rajata ja parannella kuvankäsittelyllä, jolloin materiaalisuus ei näyttäydy kuten fyysisestä kuvasta.  Materiaalisuuden ymmärrystä ei juuri lisää suppea kooste luettelointitiedoista.

Ala Rekut esittää, että verkossa katsottavien digitoitujen aineistojen tulkintaan tarvitaan materiaalisuuden lukutaitoa, joka tarkoittaa kykyä ymmärtää, että digitoitu aineisto on versio alkuperäisestä materiaalista, jonka vuoksi siihen tulee suhtautua kriittisesti.[v]

Merkitysanalyysi

Mielestäni merkitysanalyysimenetelmä on hyvä väline sekä materiaalisuuden että visuaalisen lukutaidon edistämiseen sekä luettelointiedon rikastamiseen. Seuraavissa kappaleissa teen merkitysanalyysin tutkimuskohteestani, Helsingin kauppatoria esittävästä stereoskooppikuvasta. Etenen analyysissani kohteen valinnasta ja päätän sen merkitysten arviointiin menetelmän kriteereillä. Seuraavien kappaleiden otsikot on poimittu Merkitysanalyysimenetelmä-julkaisusta.[vi]

Kuva 1. Häyhä, Heikki, Jantunen, Sari & Paaskoski, Leena 2015, Merkitysanalyysimenetelmä. Suomen museoliiton julkaisuja 64. Suomen museoliitto.

Analyysikohteen valinta, perustelut ja tavoitteet

Analyysikohde on stereoskooppivalokuvavedos, joka esittää Helsingin Eteläsatamaa, Kauppatoria ja ihmisiä siellä. Kauppatoria esittäviä kuvia kuuluu Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmaan runsaasti, mutta vain muutamia stereoskooppikuvana. Siksi on perusteltua analysoida juuri tätä Kauppatori-kuvaa. Kuvan merkitysten ja museoarvon muodostamisen tavoitteena on rikastaa kuvaan liittyvää luettelointitietoa.

Kuva 2. G30664 Underwood & Underwood. Market Boats, Helsingfors, n. 1904. Helsingin Kaupunginmuseo.

Kuva 3. G30664a. Underwood & Underwood. Market Boats, Helsingfors, n. 1904. Helsingin Kaupunginmuseo. Valokuvan kääntöpuoli. Kuvaa on vaalennettu kuvankäsittelyllä, jotta teksti näkyisi paremmin.

Perehtyminen ja tiedonkeruu

Kuva on standardikokoinen (8×15,5 cm) stereoskooppikuva, jonka on tuottanut yhdysvaltalainen Underwood & Underwood kustantamo. Kuva muodostuu kahdesta albumiinikuvasta, jotka on liimattu paksulle vihreänharmaalle taustapahville. Pahvissa on painettua tekstiä kuva- ja kääntöpuolella. Kuvapuolen sivuissa on tietoa kustantajasta ja alhaalla kuvateksti: Market Boats, Helsingfors, Finland. Taustapahviin on kirjoitettu käsin mustekynällä ylös keskelle ”2” ja alas ”Russian set”.

Kääntöpuolen englanninkielinen teksti sijoittaa kuvan 1900-luvun alkuun. Kuvan ajoitus ei ole täsmällinen. Kääntöpuolelle on painettu vuosi 1904, joka kertoo tekijänoikeuksien alkamisesta, mutta kuva lienee otettu aiemmin. Teksti kääntöpuolella kertoo Suomesta ja Helsingistä. Tekstistä selviää, että kuva kuuluu See Russia through the stereoscope –sarjaan[vii]. Alareunassa on vielä kuvan nimi kuudella kielellä – kuva on siis levinnyt aikanaan laajasti.

Kontekstualisointi

Kuva on osa laajaa kaupallista ilmiötä, stereoskooppeja ja stereoskooppikuvia, jotka olivat suosittuja 1800-1910-luvuilla. Kuvaa katsottiin kolmiulotteisena stereoskoopilla. Tällä keinoin katsoja pääsi nojatuolimatkalle Helsingin kauppatorille. Kuva on massatuotettu: Underwood & Underwood oli jo vuoteen 1901 mennessä tuottanut yli seitsemän miljoonaa kuvaa.[viii] Kuvan aiemmasta omistajasta ja käyttäjästä ei ole säilynyt tietoja.

Stereoskooppivalokuvan tarkastelu kriteereillä

Merkitysanalyysimenetelmällä voidaan tarkastella museo-objekteja ja –kokoelmien merkityksiä ja niiden museoarvoa seitsemällä kriteerillä. Valitsin stereoskooppikuvan merkitysten arviointiin niistä kolme, jotka sopivat kuvan museoarvon määrittämiseen: edustavuuden, autenttisuuden sekä historiallisen ja kulttuurisen merkityksen.

Vaikka Underwood & Underwood on tuottanut Kauppatori-valokuvasta 1900-luvun alussa lukuisia kopioita, tämä kuva on Helsingin kaupunginmuseossa ainutlaatuinen. Kuva on edustava esimerkki kaupallisesta valokuvatyypistä ja stereoskooppikuvasta, mutta koska Suomessa ei tiettävästi ole samanlaista kuvaa museokokoelmissa, se on harvinainen.

Kuvan materiaalisuus kertoo sen iästä. Kuvan alkuperäiset materiaalit ovat tallella. Kuvan reunat ovat pyöristyneet käytössä ja säilytyksessä. Kuvat ja taustapahvi ovat haalistuneet, samoin tekstit. Kuvan aihe, sisältö ja materiaalisuus todistavat sen olevan autenttinen.

Kuva on valokuvahistoriallisesti ja kulttuurisesti merkityksellinen, sillä se lisää ymmärrystä stereokuva-ilmiöstä. Sen museoarvo muodostuu muun muassa sen autenttisuudesta ja harvinaisuudesta. Sillä on myös tieteellinen arvo, sillä sitä voi käyttää primäärilähteenä ja siinä on paljon tutkimuspotentiaalia. Sen avulla voisi tutkia muun muassa stereoskooppi-ilmiötä Suomessa tai Kauppatorin kuvaamisen tapoja. Se voisi innostaa kartoittamaan, millä tavoin kuvan kolmiulotteisuutta voisi tarjoilla verkossa ja näyttelyissä ilman 3D-laseja tai VR-teknologiaa.[ix]

Kuva 4. Museon rekvisiittakokoelmaan kuuluvalla stereoskoopilla katsotaan valokuvan kopiota. Kuva: Satu Savia

Miten tieto valokuvien merkityksistä ja materiaalisuudesta välittyisi entistä paremmin?

Merkitysanalyysissäni tulkitsin Kauppatori-kuvan merkityksiä ja materiaalisuutta. Valokuvan merkitysanalyysi osoittaa sillä olevan lukuisia merkityksiä, jotka eivät välity niissä luettelointitiedoissa, jotka ovat saatavilla hakupalveluissa.

Mielestäni merkitysanalyysini osoittaa, että kuvan luettelointitietoja kannattaa rikastaa valokuvien merkityksiä avaamalla. Hakupalvelut Finna ja Helsinkikuvia.fi eivät ole tähän tarkoitukseen räätälöityjä. Siksi tarvitaan laajempien tietojen esittämiseen tarkoitettuja julkaisualustoja. Tarvitaan myös lisää kuratoituja sisältöjä, eli rajattuja kuvavalikoimia ja niistä laajempia kansantajuisia tekstejä.

Valokuvakokoelmat säilyvät digitaalisessa maailmassa

Valokuvien digitointi ja avaaminen verkkopalveluissa ei ole uhka valokuvakokoelmille. Verkkopalveluiden digitaaliset kuvat eivät tule korvamaan museoiden historiallisia valokuvakokoelmia. Kuvat kantavat materiaalisuudessaan tietoa, ja se säilyy autenttisena vain kokoelmissa. Museoiden tulee jatkossa jakaa kuvien merkityksiä kuratoituina sisältöinä ja työstää käyttäjien kanssa yhdessä lisää näitä sisältöjä. Dynaamisten kokoelmien[x] ajatuksen mukaisesti historiallisten valokuvien tulkinnat muuttuvat. Verkkopalvelut takaavat tulkintojen mahdollisuuden käyttäjille ajasta ja paikasta riippumatta.