Mirkka Hekkurainen

#InariDig

Oli harmaata, kun astuimme polulle ensimmäisen kerran. Polku oli kapea ja kuljimme sitä peräkkäin. Metsä ympärillämme oli vehreä ja märkä. Kuljimme hiljaisuudessa huppuihimme kietoutuneena kantaen lapioita ja muita tarvikkeita. Polun katkaisi kaatunut puu, jonka jokainen ylitti tavallaan. Ruostuneen autonromun kohdalta kuljimme enemmän aluskasvillisuuden keskellä kuin polulla ja jokaisella askeleella jalkojen alla rusahteli. Rusahteli tavalla, josta tietää ettei ääni tule oksista, juurista ja luonnosta ylipäätään. Sammaleen alle kätkeytyi muistoja.
Kengän alla rusahtelee. Kuva Mirkka Hekkurainen

Kengän alla rusahtelee. Kuva Mirkka Hekkurainen

Projekti

Lapland’s Dark Heritage on hanke, jossa tutkitaan Lapissa toisen maailmansodan aikana toimineiden saksalaisjoukkojen aineellisen kulttuuriperinnön arvoja ja merkityksiä. Hanketta johtaa Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva. Hänen kanssaan projektissa toimii tutkijoina Helsingin yliopiston museologian lehtori Suzie Thomas, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori etnologi Eerika Koskinen-Koivisto ja Helsingin yliopiston arkeologi Oula Seitsonen. Hanke on poikkitieteellinen, jossa hyödynnetään monen tieteenalan metodeja ja näkökulmia. Lapland’s Dark Heritage -projektin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu myös kulttuuriperinnön vaihtoehtoiset hyödyntämistavat.

Niin kutsutun synkän kulttuuriperinnön merkitystä tarkastellaan projektissa suhteessa Lapin historiaan, kulttuuriin ja ympäristöön liittyviin laajempiin kysymyksiin. Tutkimuksessa tulkitaan tämän vaikean kulttuuriperinnön merkityksellistämistä ja hyödyntämistä sodan jälkeen. Materiaalisen kulttuuriperinnön lisäksi projektissa tehdään arkeologisia kenttätöitä, haastatteluita, havainnointia ja media-analyyseja. Rovaniemen ja Inarin alueille keskittyvät kenttätyöt ovat tarjonneet myös yleisölle mahdollisuuden päästä tutustumaan paremmin Lapin historiaan ja kentällä työskentelemiseen.

Kenttätyöt

Projektin yhteydessä järjestettiin ennakkoilmoittautuneille avoimet kaivaukset elokuussa 2016. Kaivaukset järjestettiin yhteistyössä Saamelaismuseo Siidan kanssa ja ne kestivät viisi päivää. Paikaksi valikoitui sodanaikainen sairaala, jossa tiedettiin olevan esineistöä suhteellisen pinnalla. Kentällä laitteistosta, elektroniikasta, kuvauksista ja videodokumentoinnista sekä niiden editoinnista vastasi Wesa Perttola. Vastavuoroista osaamista saatiin monilta ulkomaalaisilta vierailta, joita olivat esimerkiksi arkeologit Iain Banks Glasgow’n yliopistosta ja Gabriel Moshenska UCL’sta.

Yleisökaivauksen järjestäminen on monelta kannalta jännittävää puuhaa. On mahdotonta ennustaa etukäteen kiinnostuuko yleisö aiheesta ja saadaanko kaivauksille vapaaehtoisia. Ilmeisesti aihe on mielenkiintoinen muistakin kuin vain meistä projektin jäsenistä, koska ilmoittautuneita kaivauksille oli varasijoille asti. Vapaaehtoisia kaivauksilla oli päivittäin noin kahdeksan henkilöä ja jokainen heistä viihtyi niin hyvin, että osallistuivat kaivauksille useampana päivänä. Eräät kaivauksille osallistuneet kaverukset totesivat, että he ensimmäisenä päivänä olivat tulleet katsomaan onko tekeminen ja ilmapiiri heille sopivaa ja suunnitelleet jatkavansa matkaa pidemmälle pohjoiseen, jos eivät viihtyisi. Ystävykset kuitenkin osallistuivat toimintaan kaivausten jokaisena päivänä.

Värikkäitä kaivajia sateessa. Kuva Mirkka Hekkurainen

Värikkäitä kaivajia sateessa. Kuva Mirkka Hekkurainen

Kaivaukset aloitettiin yhdestä paikasta, jossa tutkijat tiesivät olevan löytöjä. Vaikka kohdan puhdistamisessa oli paljon työtä ja tavaraa sammaleen alta nostettiin esiin runsain mitoin, oli silti syytä avata toinen paikka ja jakaa ryhmää. Näin kaikki vapaaehtoiset mahtuivat kaivamaan. Vapaaehtoisille osallistuminen kaivauksiin ei kuitenkaan ollut vain arkeologisten menetelmien kokeilua, vaan monilla oli jonkinlainen suhtautuminen aiheeseen tai alueeseen. Vapaaehtoiset matkustivat satoja kilometrejä päästäkseen osallistumaan akateemiseen projektiin ja se oli antoisa kokemus sekä heille että tutkijoille.

Koska haluttiin, että projektia ja etenkin kenttätöitä pääsisi seuraamaan myös omalta kotisohvalta käsin, päivitettiin projektin sosiaalisen median kanavia viikon aikana ahkerasti. Kaivaukset saivat oman hashtagin ja Lapland’s Dark Heritagen Facebook-sivu kerää uusia tykkäyksiä vielä näin puoli vuotta myöhemminkin. Projektin ehdoton valttikortti on se, että se on poikkitieteellinen ja menee yli tieteen rajojen. Tutkijat kuulevat yksittäisten mielipiteiden ja kokemusten lisäksi valtavirran innokkuutta ja massiivisen materiaalisen aineiston ääntä.

Inarissa avattiin yhteensä kolme kohdetta, joista kahdella vapaaehtoiset pääsivät kaivamaan. Loppuviikosta kaikki esineet inventointiin, osa pakattiin säilytettäväksi tutkimusta varten ja osa jouduttiin hautaamaan takaisin maahan. Löydöistä suurin osa oli tölkkejä, hyttysmyrkkyjä, pakkassalvoja ja muuta sairaalan varastorakennuksista löytyvää tavaraa. Siitä huolimatta, että löytöjä voisi pitää vain romuna keskellä metsää sienestäjien ja koiranulkoiluttajien riesana, on silti järkevämpää säilöä ylijäämälöytöjä oman kontekstinsa keskellä. Näin tulevat sukupolvet näkevät sen kerroksen lisäksi, että olemme tässä ajassa olleet kiinnostuneita paikasta, myös sen alkuperäisen kiinnostuksen kohteen – tosin myllerrettynä.

Polulta poikkeaminen. Kuva Mirkka Hekkurainen

Polulta poikkeaminen. Kuva Mirkka Hekkurainen

Jatkossa

Sateesta ja hyttysistä huolimatta tunnelma #InariDig-viikolla oli mainio ja kaikki oppivat jotain uutta. Kaivauksiin pääsi tutustumaan kotisohvalta useiden sosiaalisen median kanavien kautta ja tapahtumasta uutisoitiin sekä paikallisessa että valtakunnallisessa mediassa. Kaivaukset olivat valtavan positiivinen kokemus vapaaehtoisille ja projektin jäsenille. Viikon aikana luotiin suhteita ja ystävyyksiä loppuelämäksi.

Joululahjaksi projekti sai tiedon rahoituksesta, jonka avulla yleisölle avoimet kaivaukset pystytään järjestämään kesällä 2017. Tänä kesänä kaivaukset sijoittuvat sotavankileirille ja kaivausten on tarkoitus kestää kaksi viikkoa. Projektin saaman positiivisen palautteen vuoksi tutkijat ovat erityisen innoissaan hankkeesta ja uusia ideoita pohditaan koko ajan. Avoimia kaivauksia ei järjestetä joka välissä, synkkä kulttuuriperintö on vielä uusi keskustelunaihe ja sosiaalisen median ottaminen vahvasti käyttöön kulttuuriperintötyössä hakee vielä paikkaansa – ja kaikki tämä tekee hankkeesta hyödyllisen, ajankohtaisen ja ennen kaikkea mielenkiintoisen.

Projektia pääset seuraamaan netissä mm. näissä osoitteissa

Blogi: http://blogs.helsinki.fi/lapland-dark-heritage/

FB: https://www.facebook.com/Laplands-Dark-Heritage-1739806009628668/

IG: https://www.instagram.com/dig_inari/

Twitter: https://twitter.com/DarkLapland

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston opiskelija, Lapland’s Dark Heritage -projektin opiskelijajäsen, museo-opas ja Nefa-aktiivi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *