Tiina Salmia

Ihmisen horjuva erityisasema, hauras kehollisuus ja muutoksen visiot HAMin Museum of Becoming -näyttelyssä

Gustafsson&Haapojan Museum of Becoming -näyttely on kolmen teoksen kokonaisuus, joka käsittelee ihmisen haavoittuvuutta historian tuulissa, ihmisen ja ei-ihmisyyden välille miellettyä keinotekoista rajaa sekä muutoksen mahdollisuuksia. Koronavirusepidemian aiheuttamat erityisjärjestelyt tuovat kokonaisuuden tulkintaan kiehtovan ja ajankohtaisen perspektiivin.

Museokävijöiden hauraat kehot tilassa

Helsingin taidemuseossa HAMissa on avoinna 17.1.2021 saakka Gustafsson&Haapojan Museum of Becoming -näyttely, joka keskustelee mielestäni mielenkiintoisesti Kuriositeettikabi.netin tämän syksyn numeron materiaalisuuden teeman kanssa. Gustafsson&Haapojan, eli kuvataitelija Terike Haapojan ja kirjailija-dramaturgi Laura Gustafssonin yhteistyöhankkeen, toteuttama Museum of Becoming on kolmen teoksen kokonaisuus, jossa etsitään uudenlaisia tapoja ajatella ihmistä suhteessa ympäristöön ja toisiin lajeihin.

Koen näyttelyn ajankohtaisuuden hyvin konkreettisesti liikkuessani tilassa hiukan pelokkaana ja vilkuillen maskini takaa, että pidän riittävät turvavälit muihin museokävijöihin, käsidesin tuoksun leijaillessa ilmassa. Maailmanlaajuisen koronaviruspandemian aikaansaamat turvallisuusjärjestelyt näkyvät HAMissakin, pitävät minut varpaillani ja saavat korostetusti tiedostamaan oman haavoittuvaisuuteni.

Jäämistö-installaatio (2020) koostuu Gustafsson&Haapojan HAMin kokoelmista valikoimista taideteoksista sekä Helsingin kaupunginmuseolta lainatuista esineistä. “Valinnat näyttävät ihmisen hahmon hauraana ja määrittelemättömänä maisemassa, jota hallitsevat ihmistä suuremmat, historian, luonnon ja ajan voimat”, näyttelyteksti kuvailee. Ensimmäinen kohtaamani esine tilaan astuttuani on rusetin muotoon tehty, 1–2-vuotiaana kuolleen lapsen arkun päälle 1600–1700-lukujen taitteessa aseteltu koriste. Esine liikuttaa minua ja pysähdyn sen äärelle pitkäksi aikaa.

Ihminen luonnon ja muiden itseään suurempien (tai viruksen tapauksessa pienempien, paljaalle silmälle näkymättömien) voimien riepoteltavana on ollut koko vuoden 2020 teema. Eläimestä ihmiseen ja päinvastoin siirtyvät zoonoosit korostavat maapallolla elävien olentojen välisiä yhteyksiä ja yhteenkietoutumisia sekä ihmisen kyvyttömyyttä arvioida tekojensa seurauksia.

Elämisen ja kuolemisen lihalliset realiteetit museossa

Epäihmisyyden museo -mediateos (2016) käsittelee ei-inhimillistämisen ja eronteon historiaa, jonka avulla on oikeutettu niin järkyttäviä kansanmurhia kuin esimerkiksi orjuutta ja rotuerottelua. Mediateoksen lisäksi tilaan Luonnontieteellisestä keskusmuseosta lainatut ei-inhimillisten eläinten kehot näkyvät museotilassa vain kuolleina: vitriineissä on esillä täytettyjä eläimiä ja eläinten luurankoja. Vitriineissä numerointilaput jaloissaan pahvilaatikoiden ja rakennustelineiden joukossa kyyhöttävät lähisukulaisemme kiinnittävät huomion siihen, kuinka moni toisenlajisen ruumis pölyyntyy museoiden varastoissa tälläkin hetkellä. Kumara apinan luuranko on kuin sikiö kohdussa ultraäänikuvassa – se ravistelee minua ja muistuttaa ihmisen geneettisestä läheisyydestä eläimiin kyseenalaistaen erityislaatuisuuttamme.

Gustafsson&Haapoja Museum of Becoming 2020 ©HAM/Sonja Hyytiäinen

Gustafsson&Haapoja Museum of Becoming 2020 ©HAM/Sonja Hyytiäinen

Mikä muuttuu museossa?

Muutoksen visiot ja utopiat ovat erityisen ajankohtaisia kriisin aiheuttaman pysähtymisen keskellä, joka antaa mahdollisuuden kysyä, mihin jatkamme tästä? Mitä tästä vuodesta on opittu? Becoming-videoteoksessa (2020) käsitellään kehkeytymässä olevia “nuppuja”, joita tulisi vaalia ja kasvattaa. Teoksessa kysytään aktivisteilta, ajattelijoilta, taiteilijoilta, hoivaajilta ja lapsilta mikä on olennaista ihmisenä olemisessa. Teos tarjoaa mielestäni vastauksia niin maailman kuin museoalankin ajankohtaisiin kysymyksiin.

Vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, vaan korostavat prosesseja, yhteyksiä ja yhdessä toimimista. Niissä painottuu oman käytöksen vaikutuksen tiedostaminen suhteessa muihin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön sekä moniäänisyys, lasten näkökulma ja toivo. Museum of Becoming -näyttely ehdottaa, että olisi jo aika nähdä luonto ja ei-inhimilliset toimijat jonain muuna kuin ihmisen toiminnan passiivisina resursseina.

Näyttely on osa Helsinki Biennaalin ohjelmistoa. Alun perin kesälle 2020 suunniteltu Helsinki Biennaali 2020 on siirretty vuodelle 2021 koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi.

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Turun yliopiston taidehistorian oppiaineessa, toimii Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seurassa ja on kulttuurialan monityöläinen.

LÄHTEET

Comments are closed.