Jari Toivonen

Digitaalisuus ja etämuseo yhteisön kokoajana

Museo mielletään usein kansallismuseomaiseksi graniittilinnaksi, josta jo ulospäin näkee sen olevan museo. Ainakin minimissään museolla kuuluu odotusarvon mukaan olla jokin fyysinen tila, johon astutaan ja sieltä poistutaan. Kun fyysinen tila on olemassa, ajatellaan tämän jälkeen voitavan luoda yhteisöllisyyttä sen ympärille. Näin ikään kuin tilan omistajuus, sekä olemassaolo, antavat funktion ja alustan luoda yhteisö. Se välillä synnytetään oikeuttamaan tilan olemassaoloa, tuomaan tarpeellisuuden ja vaikuttavuuden tunnetta. Lähtökohtaisesti olen alkanut ajatella asiaa päinvastoin. Voisimmeko luoda yhteisön ja merkityksellisyyden ensin, innostaa ja sitouttaa ihmiset mukaan? Ja vasta sen jälkeen yhteisölähtöisesti rakentaa graniittilinnan, jonka olemassaolo ei ole itseisarvo vaan sen olemassaolo ja kameleonttimaisuus perustuvat yhteisön tavoitteisiin, arvoihinkin. Tällä tiellähän osa museoista onkin jo onnistunut.

Yhteisön matka kohti jotain

”Missä se Koripallomuseo sijaitsee?”, on yleensä ensimmäinen kysymys, kun aletaan keskustella työstäni Koripallomuseoyhdistys ry:n toiminnanjohtajana. Vastaus tulee jo kuin Apteekkimuseon hyllyltä: ”Se sijaitsee meidän kaikkien laji-ihmisten sydämissä.” Vastaus aiheuttaa hiukan hämmentynyttä hymyilyä, mutta selityksen jälkeen aihe aukeaa usein ja tyydyttää kysyjän mielenkiinnon.

Koripallomuseotoiminta syntyi 2008 Kotkassa ja kiireellä tuolloin luotiin fyysinen tila. Se syntyi ilman laajaa yhteisöä ja siten ilman eri sidosryhmien sitouttamista. Vastustajiakin löytyi. Pikkuhiljaa näyttelytoiminta hiipuikin pienemmäksi ja pienemmäksi Kotkassa, siirtyen väliaikaisesti Helsinkiin, jonka jälkeen näyttelytoimintaa ei ole ollut lukuun ottamatta kahta pienoisnäyttelyä (Kisakalliossa ja Heinolassa). Toisaalta, haastakaamme näyttelytoiminta-termi.

Koripallomuseolla oli näyttely 2017-2018 Helsingissä Malmilla. Kuvaaja Harri Tahvanainen, HKM.

Koripallomuseolla oli näyttely 2017-2018 Helsingissä Malmilla. Kuvaaja Harri Tahvanainen, HKM.

Jo näivettymisen aikaan sosiaalinen media nosti varovasti päätään museokentälläkin. Tartuin mahdollisuuteen ja ensi askeleet yhteisön luomiseen alkoi kuvia ja historiaa jakaen laajemmalle yleisölle. Yli miljoona asiakaskontaktia somessa vuosittain johti jo tällöin toimintamme tunnettuuden lisääntymiseen. Toki jokainen askel ilman euroja on välillä piinaavankin hidas ja lyhyt, mutta eteenpäin. Uusimpana ajatuksena yhteisön oma Koriskuvia ennen ja nyt – Facebook-sivu, jossa yhteisön jäsenet jakavat muistoja omista lähtökohdistaan. Näyttelytoimintaa on siten olemassa yhteisölähtöisenä digitaalisella alustalla.

Meiltä puuttui vielä jokin yhdistävä elementti. Se oli alumnius. Yliopistomaailmasta tuttu entisiä opiskelijoita yhdistävä termi: alumni, otettiin käyttöön koripallossa. Tie ei ole ollut kuopaton, sillä kaikille alumnius ei aukea ja on vaatinutkin, vaatien yhä, jatkuvaa sanoittamista esimerkkien voimin.

Koripallomuseon käynnistämä Korisalumniyhteisö koostuu niistä motivoituneista korisihmisistä, joille laji on antanut paljon ja jotka haluavat antaa lajille takaisin. Korisalumniverkosto on auki kaikille niille, jotka ovat olleet mukana suomalaisessa koripallossa, ja joilla on halu vaikuttaa lajiyhteisön piirissä jatkossakin. Korisalumnihenkeä kuvastaa toiminnan ”henkisen isän” Robert ”Petteri” Petersenin johtoajatus, jossa peli toimii alustana henkilökohtaiselle ja elinikäiselle oppimiselle, kehittymiselle, ja ystävyyssuhteille. Keskeiset arvot toiminnalle ovat yhteisöllisyys, auttaminen ja se, että toiminta on kaikille avointa sarjatasosta riippumatta.

Korisalumnit vierailevat vuosittain uuden maajoukkueikäpolven leireillä kertomassa historiasta ja Suomen edustamisen merkityksestä itselleen.

Korisalumnit vierailevat vuosittain uuden maajoukkueikäpolven leireillä kertomassa historiasta ja Suomen edustamisen merkityksestä itselleen.

Mentoriohjelma Kentältä johtajuuteen luotiin omana osa-alueena vastaamaan konkreettisesti siihen kysymykseen: kuinka voin auttaa? Koripallon parissa on valtava määrä osaamista ja tämä väylä mahdollistaa sen jakamisen eteenpäin lajirakkaus yhdistäen.

Elävää museotyötä ovat vastikään järjestetyt Teams-tapahtumat, joissa aiempien vuosikymmenten maajoukkuepelaajat kokoontuivat muistelemaan tapahtumia maajoukkuematkoilta. Tarinankerronnan tupaillat ovat olleet suosittuja ja kiiteltyjä.

Yhteisö on laajentunut yksittäisistä henkilöistä useiksi sadoiksi ihmisiksi ympäri Suomen, jotka jokainen on omalla haluamallaan tavalla osa kokonaisuutta. Joku haluaa vain lukea alumnien toteuttamaa omaa digitaalista lehteä ja toinen osallistua gaalaan sekä koronan myötä aktivoituihin verkkotapaamisiin. Kolmannelle tärkeää on osallistua aktiivisemmin toimintaan ja olla osallisena päätöksentekoakin. Rikkautta on voida valita.

Hall of Fame-julkistus on vuosittain yksi näkyvimpiä tapahtumia. Jari Toivonen kuvassa 3. oikealta.

Hall of Fame-julkistus on vuosittain yksi näkyvimpiä tapahtumia. Jari Toivonen kuvassa 3. oikealta. (Kuva aukeaa suuremmaksi)

Kohti yhteisömuseota

Mitä on yhteisöllisyys? Yhteisöllisyys koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä suhteista, luottamuksesta sekä yhteenkuuluvuudesta. Se on itseään korjaava prosessi, jonka avulla voidaan tehdä merkityksellisiä asioita. Vaikka tahto ja halu koripalloalumnienkin yhteisöllisyydelle on olemassa, pitää yhteisöllisyyttä vahventaa ja luoda sille olosuhteita ilmentyä. Rakenteiden ja sosiaalisten toimijuuksien (esim. itsenäisyys, tavoitteet, päätösvalta, osallistavuus, säännöt, roolit) myötä yhteisöstä voi syntyä vahva ja pysyvä. Yhteisöllisyys ja vapaaehtoistyö eivät ole kadonnut nyky-yhteiskunnasta. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan. Kun suomalaisilta kysytään, miksi he ovat valmiita vapaaehtoistyöhön, tärkein syy osallistumiselle on ollut halu auttaa ja tehdä jotain hyödyllistä. Kolmantena motivaatiotekijänä voi nähdä yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden.

Olennaisia ihmisten sisäisen motivaation ja hyvinvoinnin perustarpeita ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys, hyväntekeminen ja läheisyys (kts. mm. Frank Martela). Voimmeko museona olla näitä tekijöitä vahvistamassa ja luomassa yhteisöllemme alusta, joka lisää kulttuurinautinnon tuoman hyvinvoinnin lisäksi myös perustarpeita tyydyttävää elämän eliksiiriä. Pikkuhiljaa alkoi yhteisöä löytyä, erilaisten toiminnan ympärille rakennettujen, hankkeiden kautta. Tietoisuuden ja loputtomien henkilökohtaisten kontaktointien kautta muodostui pientä, mutta tiivistä, lähipiiriä, joka oli valmis uhraamaan omaa aikaansa ja osaamistaan kehittääkseen toimintaa.

Koripallomuseolla oli näyttely 2017-2018 Helsingissä Malmilla. Kuvaaja Harri Tahvanainen, HKM.

Koripallomuseolla oli näyttely 2017-2018 Helsingissä Malmilla. Kuvaaja Harri Tahvanainen, HKM.

Kaiken keskellä on kartutettu kokoelmaa ja kerätty tarinoita yhteisön edustajilta. Nyt alkaisimme pikkuhiljaa olemaan valmiit katsomaan jälleen kortit sen suhteen, millaisen museon me yhteisönä saisimme aikaan ja ansaitsisimme. Paraikaa käydään keskusteluja muutaman kaupungin kanssa, löytyisikö uudenlaiselle, toiminnalliselle ja yhteisölliselle konseptille tilaa, jota myös sivulauseessa voi museoksikin kutsua.

Digitalisaatio on nostanut toimintamme laajalti yhteisömme tietoisuuteen. Kun onnistumme riittävän laadukkaasti konseptoimaan, miten luomme tämän historian, yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen isommaksi kuin osiensa summa, nimeltä Koripallomuseo, voidaan kivijalkaa alkaa muurata. Suurella ylpeydellä olemme Koripallomuseo, mutta rehellisyyden nimissä emme ole ”vain” museo vaan innovatiivinen yhteisö, joka synnyttää myös museotoimintaa. Tästä syystä kiire fyysisen tilan rakentamiselle ei ole. Siihen on oltava sopiva tahtotila, aika ja paikka.

Koripallomuseo kartoittaa tällä hetkellä uusia yhteisömuseolleen soveltuvia tiloja eri puolilta Suomea. Kuvaaja Harri Tahvanainen HKM.

Koripallomuseo kartoittaa tällä hetkellä uusia yhteisömuseolleen soveltuvia tiloja eri puolilta Suomea. Kuvaaja Harri Tahvanainen HKM.

 

Kirjoittaja on Turun yliopiston (Folkloristiikka FM) ja Jyväskylän yliopiston (Museologia FM) alumni, joka korostaa museoalaa monialaosaajien ja verkostoitujien paratiisina.

Comments are closed.